Mitä tulee edelliseen valaistuskirjoitukseen, niin tuli itselläkin surffattua tunti jos toinenkin netissä noita valastusasioita pohtiessa. Eräässä artikkelissa puhuttiin vauvojen ja halogeenien yhteensopimattomuudesta.

Enpä ole ennen tullut ajatelleeksi, että tosiaan pikkulapsen (vauvan) katsehan lattialla maaten hakeutuu suoraan kohti valoa. Itse testasin: makasin lattialla ja katsoin halogeenilamppua. Eipä kivalta tuntunut.

Onneksi on kesä takana eikä valoja paljon ole päällä pidetty. Nyt sitten ollaan pimeydessä kunnes pikkumies alkaa olla enemmän pystyasennossa.

Kyllä yksien valojenkin hankinta ja valitseminen voi olla vaikea prosessi. Nyt on saatu valaisimien mallit ja värit valittua - edelleen pintä hakua tehojen kanssa.

Joka tapauksessa päädyttiin halogeenien osalta 12V lamppuihin, joten halogeenien vaatimat turvaetäisyydet on nyt tiedossa.

Kodinhoitohuoneeseen ja vessaan tulevat pienoisloisteputket on myös valittu - niiden upotussyvyys on 8,5 cm, joten likimain jokainen siis vaatii sellaiset 10cm tulevasta kattopaneelista ylöspäin. Se taas tarkoittaa noin 6cm lisäkoolausta nykyisen kattokoolauksen ja hyörynsulkumuovin väliin. Äkkiä laskien meille tulee siis halogeeneja 16kpl ja upotettavia pienoisloisteputkia 5kpl, siis 21 kotelointia. Joo-oh.

Kipposentiellä on tehty tällaisia koteloita ja asennettu niitä näin.

Varteenotettava vaihtoehto kosteiden tilojen seiniin: Kaakeliluja (asennusohje). Mainostavat sitä edullisemmaksi kuin esim. kipsilevy/vesieristys -yhdistelmä.

Lainataan tekstistä yksi kohta joka on jokaisen remonttireiskan syytä muistaa:

“Käytettäessä Kaakelilujaa ulkoseinän rakenteissa, on rakenteesta jätettävä sisäpuolinen höyrynsulku pois ja valmistalopaketeissa se on muistettava poistaa. Märkätilan viereisten huoneiden ulkoseiniin ja kattoon jätettävä höyrynsulku on kuitenkin limitettävä 10-20 cm Kaakelilujan kanssa niin, että yhtenäinen höyrynsulkukerros ei katkea.”

Samaa ohjesääntöä tullee käyttää myös esim Cyprok EK:n kanssa.

Kiukuspäissäni la-su -välisenä yönä päätin muurata meidän kosteiden tilojen väliseinät loppuun, eli kohti kattoa. Urakka oli iso yksikseen. Jälkikäteen todeten: Liian iso. Aloitin sunnuntaiaamulla noin kymmenen pintaan ja lopetin illalla noin yhdentöista aikoihin. Onneksi ystävämme Janne saapui avuksi loppurutistukseen, jotta yleensä homma saatiin kuntoon ennen vuorokaudenvaihdetta. Pimeyskin sotki lopussa “ulkona” hommia. Karkeasti laskien harkkoja (600×125) oli siinä reulut 120 kpl ja laastia meni ehkä puolet tuosta 1000kg säkistä?!? Rautaa meni myös muutamasta metristä muutamaan kymmeneen… Jälkiviisaana tavaratoimitus tontille olisi saanut olla lähemmäksi muurauspaikkaa - nyt tuli tuota kottikärryajelua vähän turhan paljon…

Tänään on sitten paikat kipeät, eli tietää tehneensä ruumiillista työtä - eniten yllätti yläilmoissa työskentely, hidasta ja muka-hankalaa: Tikkaita ylös laastia lastassa ja taas askel kaksi alas laastipurkille, samaa toistoa 4-10 krt / harkko. Sitten harkko käsillä ylös ja taivutus kattokoolausten välistä paikoilleen ja passilla harkko passiin. Välillä mittaillaan ja välillä laikalla leikataan, rautaakin aina silloin tällöin sinne tänne.

Yöllä polvitaipeissa ja jaloissa jo kramppaili. Selkeä merkki päivän jalkatreeneistä.

Lopputuloksesta voidaan sanoa, että vatupassissa on ja pystyssä edelleen tänään aamulla - eli kaikin puolin hyvä lopputulos elämän ensimmäiseksi muuraustyöksi. Pitäisiköhän vaihtaa alaa?

Tältä näyttää projektimme tänään.

Sisärunko on pystyssä ja ensimmäiset kerrokset eristettä on asennettu seiniin. Ikkunat tilkitty ja katto koolattu. Sitä pitäisi tilata katolle eriste varmasti kohtapuolin. Sisällä muuten rupeaa olemaan ahdasta, niin ahdasta, että työkalut/lankut/parrut ei tunnu mahtuvan oikein minnekään.

Miksi kukaan ei sanonut, että olin laittanut tämän (kuvassa) väärinpäin?

Ei siis tullut mieleenkään, että se olisi toisin päin pitänyt asentaa. Noin se tuntui asentuvan luontevammin. Nonniin - turhaa työtä tuli tehtyä, mutta nyt se on sitten käännetty ja korjattu.

ps. Onneksi täällä käy sentään joskus sellaisia ihmisiä, jotka ovat ennenkin rakentaneet…

Syystä taikka kahdesta remonttireiska -sivuston luetuimmat/haetuimmat sivut ovat pitkin syksyä liittyneet tavalla tai toisella ilmalämpöpumppuihin. Mutta mikä ettei - nythän on ilmalämpöpumppujen hyötysuhteen kannalta parasta aikaa.

Etenkin sivu tarjouksia: ilmalämpöpumppu ja onko teillä ilmalämpöpumppua? sivut ovat olleet kovin luettuja muihin kirjoituksiin verrattuna.

Sivun tarjouksia: ilmalämpöpumppu alareunassa ennen palautteita on [tai ainakin oli jossain vaiheessa] kaksi aiheeseen erinomaisesti sopivaa linkkiä - toinen IVT Nordic Inverter vie sivuille, joissa ilmalämpöpumpun COP luvuksi väitetään peräti 5,1 - se on hyvä luku ilmalämpöpumpulle se!

Pitäisi ottaa muutamat kuvat, kuten viimeksi tuli sanottua.

Eilen vihdoin otin:

vasemmalla antennivahvistin ja oikella pätkä ilmastointia eristyksineen (taitaa olla wc:n ja olohuoneen putkia)

Edistystä tällä viikolla:

Tällä viikolla ei rakennus ole edistynyt ikkunoita lukuunottamatta. Hiekkaa tilattiin ja selviteltiin muutenkin noita pihan puoleisia töitä. Tonttia ja työmaata on siivottu (siinä on muuten kauhee homma). Ai niin, onhan nuo routalevyt laitettu (ainakin osaksi). Laastista muurattu taso tulevalle olohuoneen tolpalle ja tuo antennikaapeli vedetty…

Ikkunat täyttivät eilen seinässä jo kukausikaupalla ammottaneet aukot. Sehän rupeaa näyttämään talolta pikkuhiljaa…

Ilmastointiputket laitettiin ja eristettiin viime viikolla, yritän niistäkin jossain välissä napsia kuvia - jos ei muuta niin itselle muistiin missä ne sitten menee…

TV-antennipiuhan vedin myös putkessa ilmastointiputkien seasta/läpiviennistä vanhalle puolelle yläkertaan - ihan vaan varmuuden vuoksi, valmius antenniin on hyvä olla, jos joskus sitä TV:tä ehkä katselee ja vielä yläkerrassa.

Kaikkea kanssa sitä on viimeisen vuoden aikana harrastettu.

Vuoden 2005 remonttikuvien katsotuin (ainakin vielä tänään):
Peter Pahula viimeistelee makuuhuoneen lattian jyrsimisjälkiä.

Vuoden 2006 remonttikuvien katsotuin (ainakin vielä tänään):
Laattamestari keittiön laatoituksen äärellä.

ps. Tämähän näyttää siltä, etten minä olisi tehnyt täällä mitään

Nyt löytyy mustaa valkoisella. Jaana Röytiön opinnäytetyö “Asuinkiinteistöjen jätevesijärjestelmien uudisrakentamisen ja saneerauksen kustannukset haja-asutusalueilla” (pdf) on mielenkiintoista luettavaa.

Meillähän on työn alla yhden vaihtoehdon asentaminen.

Ehkei sentään, mutta liki. Hommat tökkii taas vaihteeksi enemmän kuin tarpeeksi. Tai sitten tänään on maanantai…

Mutta kun ei ole - siis maanantai. Ansiotyöhön palattuani nuo omatoimiset rakennushommelit on jäänyt enemmän kuin vähemmälle. Ostettuja timpureitakaan ei ole näkynyt, vaikka olisi pitänyt. WehoPuts on jo liki kuopassa, mutta tänään ilmoitti haja-asutusalueiden-jätevesiasiantuntija-guru, ettei ehdi: “Täytyykö se tänä vuonna asentaan? Eikö ensi kesänä ehdi?” Täh. Siis täh?

Töissäkin tökkii - ts. toteamus “ei työt tekemällä lopu” pitää siellä enemmän kuin paikkaansa.

Perkele - päivän ainoat ilonhetket tulokkaan (kuvassa) kanssa ja päivän ainoat (kusemisesta puheen ollen) onnistumiset on tulokkaan vaipan vaihdot. Repikää siitä - ehkä lähestyn jotain burn-out -pistettä…

Remonttireiskan työkäsi on telakalla. Eilen muurailtiin sisäseiniä ja ilmeisesti siinä harkkoja/kuraa kuljetellessa käsi kärsi sen verran, että nyt käden nostaminen (ilman painojakin) tuntuu tuskaiselta. Tulokkaan nostelu/kanniskelu vasta vihlookin.

Ei edes hiirulaisen käyttö työssä tahdo onnistua - argh.

Elokuun puolivälissä tilattu WehoPuts ilmestyi eilen tontille. Tänään luin kapistuksen installaatio- ja käyttöohjetta.